Blogi

Se toimi sittenkin!

Matti Mikkola | 25.8.2017 16.34

Menen tässä ajassa taaksepäin kolme vuosikymmentä. Olin Katinalan 
raamattukoulussa syyskurssilla 80-luvun alkupuolella. Sieltä jäi yksi 
tapaus mieleen. Meitä opetti Alpo Renko ja siinä opetuksessa koin voiman 
ja voitelun. Iltaisin rukoiltiin ja etsittiin Herran kasvoja. Eräänä 
iltana koin valtavan Hengen kosketuksen ja tipahdin tuolilta lattialle, 
enkä tiedä, kuinka kauan olin siellä. Sitten Alpo tuli siunaamaan minua 
ja sanoi:"Sait armolahjoja!" Kysyin, että mitähän ne lahjat mahtoivat 
olla. Vastaus oli, että tiedon sanat ja kielten selittämisen lahja.
Aikanaan kurssi loppui ja palasin kotiseurakuntaani Ruotsiin. Aloitin 
työn teetuvalla, joka oli päiväkeskus ja auki viitenä päivänä viikossa 
ja lauantaisin oli aina herätyskokous. Se oli kokopäivätoiminen, raskas 
työmuoto. Se vei kaiken ajan ja päivisin oli keskustelua erilaisten 
ihmisten kanssa. Siinä kuuli monenlaisia ihmiskohtaloita, se oli parasta 
raamattukoulua käytännön tasolla. Usein mietin, toimivatko armolahjat, 
jotka sain Katinalassa. Sitten yhtenä iltana kahvia juodessani suustani 
tulivat sanat: "Ensi lauantaina pelastuu teetuvalla ihmisiä!" Sitten 
huomasin, ettei minulla ollut siellä mitään vastuuta sinä iltana. 
Ajattelin, että eihän minun tarvitse olla siellä puhumassa, menen sinne 
rukoillen ja siunaten. Niin sitten teinkin. Siellä oli 
naapuriseurakunnasta kaksi veljeä soittamassa ja laulamassa. Timppa 
puhui ja veti kokouksen. Kaikki meni hyvin, laulut koskettivat ja 
todistukset ja Sanan saarna olivat kohdallaan. Kuitenkaan kukaan ei 
etsinyt pelastusta. Vietin pöydässä vaikeita hetkiä: Olivatko ne sanat, 
jotka sain, vain omasta päästäni? Sitten illan vetäjä tuli luokseni ja 
pyysi, että puhuisin vielä hetken ja johtaisin tilaisuuden 
loppurukoukseen. Pyysin, että laulettaisiin vielä yksi laulu, jonka 
aikana saisin miettiä sanomaa. Sainkin sanoman, se ei ollut pitkä. 
Sitten mentiin rukoukseen ja kysyin, oliko paikalla ketään, joka 
tahtoisi pelastua. Ei tapahtunut mitään. Kuulin sisäisen äänen, joka 
kehoitti minua kysymään vielä kerran ja teinkin sen. Sitten alkoi 
tapahtua: käsiä alkoi nousta, yhteensä neljä henkilöä nosti kätensä. He 
tulivat rukoiltaviksi. He pelastuivat, syntyivät uudesti ylhäältä, 
kävivät myöhemmin kasteella ja liittyivät seurrakuntaan. Tänä päivänä 
yksi heistä palvelee vanhimmistossa. Se siis toimi sittenkin!  Minkä 
Jumala ilmoittaa, sen Hän myös tekee! Sisaret ja veljet, rukoillaan 
armolahjoja seurakunnan keskelle!

Näin kirjoitteli Matti