Blogi

Armoa ja totuutta

Ilkka-Kristian Kangas | 13.5.2017 20.44

Johanneksen evankeliumissa sanotaan: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Joh.1:14). 


Minua on viime aikoina siunannut erityisesti se, että Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta mainittiin hänen olleen täynnä armoa ja totuutta! Jumalan armo on se missä meidän täytyy riippua kiinni, mutta totuutta ei pidä missään tapauksessa unohtaa.

Johanneksen evankeliumi esittää asian yksinkertaisesti: "ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:32). 

Kun ihminen kohtaa totuuden ja peilaa sitä itseensä, hän joutuu kohtaamaan syntisyytensä ja sen kuinka vakava asia se on Jumalan silmissä. Tuolloin hän voi kokea armon. Olen jopa sitä mieltä, että Jumala on suunnitellut armon tuntumaan armolta vasta kun on ensin kokenut synnintunnon. Ajattele, kuinka viheliäisiä me ihmiset pohjimmiltaan olemmekaan ja siitä huolimatta Jumala rakastaa meitä. Ajattele, hän antoi poikansa kuolemaan julmasti ristillä että meillä olisi yhteys Isään Jumalaan. Tämä kaikki on meille tarjolla, kun otamme Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan ristin sovitustyöllä ja ylösnousemuksella hankkiman lahjavanhurskauden uskossa vastaan.

Roomalaiskirjeessä Paavali vielä rohkaisee meitä: "Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi" (Rom. 5:20).