Seurakunnassamme kuukauden teema on elämän tarkoitus. Tekoäly keksi varsin mahtipontisen otsikon tälle kirjoitukselle. Eksistentiaalinen tarkoitaa olemassaoloon liittyvää. Kysytään vaikeita kysymyksiä; Miksi olen täällä? Onko elämälläni mitään väliä? Onko kaikki vain sattumaa? Nämä kysymykset kuvaavat sitä eksistentiaalista tyhjiötä ja tarkoituksettomuuden tunnetta, joka on nykyään vakava haaste erityisesti Suomen nuorisolle.
Kouluterveyskyselyt ja mielenterveystilastot kertovat karua kieltä nuorten kasvavasta ahdistuksesta, yksinäisyydestä ja riittämättömyyden tunteesta. Kun yhteiskunta muuttuu yhä ateistisemmaksi, painottaa suorittamista, tehokkuutta ja ulkoista menestystä, sisäinen maailma jää helposti ontoksi. Ilman selkeää suuntaa ja pohjaa ihminen uupuu, masentuu ja pyrkii pakenemaan tyhjyyttä hetkellisiin nautintoihin tai eristäytymiseen, millään ei ole mitään väliä.
Jo Raamatussa, Saarnaajan kirjassa (Saarn. 1:14) tunnistetaan tämä tila:
”Minä katsoin kaikkia tekoja, mitä auringon alla tehdään, ja katso, kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.”
Kristillinen maailmankatsomus tarjoaa tähän kriisiin suoran ja radikaalin vastauksen: ihmisen kokema tyhjiö on pohjimmiltaan synnin aiheuttamaa eroa elämän Lähteestä, Jumalasta. Ihminen on luotu elämään jatkuvassa yhteydessä Luojaansa, ja siksi mikään maailmallinen asia ei voi tyydyttää ihmissydämen syvintä nälkää.
Jeesus osoitti lääkkeen tähän janoon sanoessaan:
”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano, vaan se vesi, jota minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään” (Joh. 4:14).
Ratkaisu tarkoituksettomuuteen ei ole vain kristillisten arvojen omaksumista, vaan henkilökohtainen uskonratkaisu – parannuksen tekeminen ja Jeesuksen vastaanottaminen omana Herra ja Vapahtajana.
Kun ihminen, vanha tai nuori, kokee uudestisyntymisen, hänen identiteettinsä muuttuu täysin. Hän ei ole enää suoritustensa tai muiden mielipiteiden vanki, vaan Jumalan lapsi, jolla on taattu tulevaisuus ja toivo. Kuten apostoli Paavali kirjoittaa:
”Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on syntynyt!” (2. Kor. 5:17). Tämä vapauttaa ihmisen maailman suorituspaineista ja väärästä arvottomuudesta, sillä hänen arvonsa on jo lunastettu Golgatan ristillä.
Uusi elämä Kristuksessa muuttaa myös arjen suunnan. Pyhä Henki sytyttää uskovassa halun elää Jumalan tahdon mukaan ja rakastaa lähimmäisiä. Elämä ei enää pyöri oman pahan olon tai itsekkyyden ympärillä, vaan sille löytyy ylhäältä annettu tehtävä ja suuri kompassi, rakkauden kaksoiskäsky.
Vaikka maailmassa vallitsee kriisejä ja epävarmuutta, usko Jeesukseen antaa lujan ankkurin ja iankaikkisen perspektiivin. Ihminen saa luottaa siihen, että hänen elämällään on Jumalan suunnittelema, ikuisuuteen ulottuva merkitys, joka kantaa jokaisen vaikean päivän yli.
Siunasta loppukesään!
Aulis Puro-Aho