”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.” (Matteus 10:29)
Ensimmäinen kosketukseni elämän rajallisuuteen oli alle kouluikäisenä. Uimataidottomana astuin yllättäen äkkisyvään. Jotenkin kiipesin hiekkarinnettä takaisin matalaan veteen. Aikuiset eivät uskoneet kertomusta, mutta minulle tapaus jäi mieleen.
Nuoruuden muistoista pari poimintaa.
Auto kääntyi poikittain eteen. Allani oleva Jawa pysähtyi sen kylkeen; minä jatkoin matkaa. Yö sairaalassa tutkimuksissa. Mitään ei ollut särkynyt,
mutta mustelmat olivat juhlalliset.
Traktorin etukuormaajassa killui 200 -kiloinen kauha, joka kuului konepajan tuotantoon. Ohjailin sitä altapäin kohti kuormalavaa. Astuin askeleen
sivuun, ja silloin kauha irtosi ketjusta tömähtäen jalkani viereen. Traktorikuski säikähti.
”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.” (Matt.10:30)
Nämä tapaukset siis, ennenkuin löysin Jeesuksen. Kaikkitietävä ja -valtias Jumala varjeli armossaan, koska Hänelle ei ole mieleen jumalattoman
kuolema. Ehkä Herra myös suunnitteli jo silloin palvelustehtävää. Myöhemmin kaksi mäntyä romutti auton ympäriltäni. Osuivat tuulilasin yläreunaan. Katto painui matkustajan penkkiä vasten. Muutamaa hetkeä aikaisemmin meidän kolmevuotiaamme oli istunut siinä. Ensimmäinen kokemus oli suuri rauha.
En osaa sanoa, kuinka monta hirveä Jeesukseni on pysäyttänyt metsään niin, etten edes tiedä. Mutta yksi vaikuttava tilanne oli muutama vuosi sitten, kun ajoimme läpi hirvilaumasta. Muuta ei ehtinyt tehdä kuin ohjata paikkaan, missä oli vähiten lihaa. Menimme yhden hirven leuan alta, mutta hipaisematta ketään. Syöpäläisparvi värjäsi tuulilasin punaiseksi.
”Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” (Matt. 10:31)
Elämä on opettanut kaksi asiaa. Ikuisuuden raja on yhden askeleen päässä. Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan.
Luottavaisin terveisin,
Jukka evP