Kuinka moni muistaa vielä televisiosarjan Kunnian miehet (JAG, Judge Advocate General)? Sarjassa kuvattiin Yhdysvaltain armeijan sotaoikeudenkäyntejä. Sotilaat olivat käytännön tilanteissa joutuneet enemmän ja vähemmän soveltamaan lakia ja sitä sitten oikeudessa selvitettiin, menikö kaikki oikein vai oliko oikeutta otettu liiaksi omiin käsiin. Teini-ikäisen Minnan huomion vei ennenkaikkea törkeän komea päänäyttelijä, mutta tottakai oikeuden toteutumista oli mukava seurata myös.
Sain pitää pitkän joululoman – kiitos vanhimmisto ja seurakunta <3 Sen aikana tuli Raamattua luettua lähinnä lyhyiden hartaustekstien ja teologisten kirjojen muodossa. Mutta yhteen Raamatun kertomukseen pysähdyin. Kuka sinulle tulee mieleen Raamatusta kunnian miehenä? Salomo suuressa viisaudessaan ja loistossaan, Daavid sotasankarina, Joosef henkilökohtaiset loukkaukset katkeroitumatta selättäessään, Pietari palavasieluisena opetuslapsena, Paavali opettajana… Minä havahduin Uurian tarinaan.
Uuria oli sotilas. Hänellä oli tyrmäävänkaunis vaimo. Kaikki hyvin. Tuli taas työaika eli sota kutsui. Yllättäen Uuria kutsuttiin rintamalta lomapäiviä viettämään. Kuningas osoitti huomiota kyselemällä sodan tapahtumista ja kehotti sitten menemään kotiin. Lahjankin lähetti perään. Uuria ei kuitenkaan kokenut oikeudekseen mennään kotiin nauttimaan vaimostaan, kun tiesi työtovereidensa olevan teltoissa sotatantereella tälläkin hetkellä. Niinpä hän jäi palatsin pihaan muiden kuninkaan miesten joukkoon. Seuraavana päivänä kuningas tarjosi ruokaa ja runsaasti juomaa. Mutta vaikka kuningas juotti hänet humalaan, Uurian kunniakas omatunto toimi ja hän painui taas pehkuihin palatsin pihalle. Seuraavana päivänä Uuria sai lähteä takaisin töihinsä eli puolustamaan kuningasta ja maataan. Mukanaan sai vielä kirjeenkin vietäväksi suoraan kuninkaalta sotapäällikölle. Kunniatehtävä!
Vähänpä Uuria tiesi koko kuvasta. Kuningas oli vietellyt hänen vaimonsa. Vaimo oli raskaana. Koska Uuria ei suostunut – kunnioituksesta kuningasta ja työtään kohtaan! – menemään kotiinsa yöksi, kuningas ei siis päässyt pälkähästä. Niinpä Uuria sai viedä kentälle palatessaan mukanaan kirjeen, jossa kuningas käski laittaa hänet eturintamalle varmaan kuolemaan.
Jos sinusta tuntuu, että olet kuin Uuria – painat töissä, hoidat perheesi ja vastuusi, kieltäydyt ansaitustakin hauskanpidosta omantuntosi takia, palkinnoksi tunnut saavan käskyn entistä pahempiin tilanteisiin ”eturintamalle” tai peräti kuolemantuomion (tai potkut tai haukut tai eropaperit) – , muista Jumalan näkökulma. Hän näkee kaiken. Hän tietää. Raamatussa sanotaan, että taivaassa monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Mitäs jos Jumalan loppupeleissä Uuria onkin kaikkien tuntemaa ja ihailemaa sankari-Daavidia suurempi?
Jätetään matematiikat Jumalalle, Hän hoitaa aikojen lopulla pistelaskun. Hoida sinä oma tehtäväsi yhtä kunniakkaasti kuin Uuria. Hänen kauneuttaan, suuria tunteitaan tai sankaritekojaan ei kirjoitettu jälkipolville, mutta Raamatun sijaan ne löytyvät Jumalan kirjanpidosta. Muista se. Tee sinäkin oikein, vaikka kukaan ei sitä näkisi. Ole kunnian mies.
Edelleen (sydämeltään) komeita sankareita ihaillen,
Minna
Kertomus kokonaisuudessaan löytyy 2. Samuelin kirjasta luvusta 11. Kannattaa vilkaista.
Kuva: Wikipedia commons